minä ja markkinointi

Heipä hei!

tästä se nyt lähtee... vihdoinkin.. ...mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) näin se on!
Taustatietoa: olen 24 vuotias tyttönen tai myönnettäköön iästä päätellen nainen (=vanha piika, nyyhkis!) helsingistä. Tällä hetkellä opiskelen ja käyn töissä samanaikaisesti... kouluhommien myöhästyessä pääsenkin vetoamaan töihini, hahaa hyi minua! ..mutta syystäkin, teen 4-6 iltaa viikossa koulun ohella, mikä tarkoittaa ettei vapaa-aikaa juuri jää. ja sekin pieni hengähdystauon hitunen pitäisi käyttää kouluhommiin. tuskin, sanon minä! No joo, paluu todellisuuteen. pakkohan sitä on käyttää aikaa niihin, mutta en kykene kaikkea vapaa-aikaa siihen käyttämään. Minä tarvitsen aikaa muullekin kuten, kavereille ja ennen kaikkea urheilulle. Yksikään minut tunteva ei varmasti ole säästynyt valitukselta koskien liikunnan puutetta (tästä menen takuuseen) ! siis voi kaveri raukkoja :D ..voin vain kuvitella kuinka rasittavaa tamä on heille ollut, heh.

Olen koko elämäni ollut liikunnallinen, lukuunottamatta hetkellistä "mielenhäiriötä" teini-iässä ;) Nykyään sekoan jos en pääse urheilemaan tarpeeksi. Sen olen saanut todeta viimeisen puolen vuoden aikana, jolloin aikani on mennyt kouluun ja töihin. kamalaa! Varmastikaan ikinä en ole ollut urheilematta näin paljoa kuin nyt. Tämä puutostila on saanut monet kerrat raivon, itkun ja epätoivon partaalle. Mutta selvitty on ja piti kai tämäkin kokea. Osaan nauttia takuuvarmasti kaksin verroin urheilusta, kun minulla on siihen aikaa... ja se ei ole enää kaukana, sillä huomenna ostan itselleni puoleksi vuodeksi jumppakortin! Voi tätä onnea ja riemun kiljahduksia! Vihdoinkin rahatilanteeni ja aikataulut antavat myöten, mahtavaa! Kyseinen kortti on tärkein investointini aikoihin. näin opiskelijana, kuten kaikki tietävät, rahat menevät laskuihin ja kaikkeen muuhun paitsi elämästä nauttimiseen.

Täytyy kyllä sanoa, että tällä hetkellä sitä osaa arvostaa rahaa enemmän kuin ikinä! kun pääsen (sitten joskus taas) takaisin työelämään, lupaan etten unohda tätä kamalaa pennin venyttämistä. Nykyään en viitsi edes käydä kaupungilla, sillä se on vain oman mielensä pahoittamista kun ei voi ostaa mitään. En ole tottunut sellaiseen. Lukion jälkeen olen ollut töissä ja tottunut, että lähes kaiken mitä halunnut olen myöskin voinut ostaa. Tilanne on nyt aivan toinen. Ahdistavaa, sillä minä kun olen aina ollut todellinen shoppaaja/heräteostaja.

Mainonta vaikuttaa hurjan paljon jokapäiväiseen elämään. voiko siltä edes välttyä tänä päivänä? tuskinpa sanon minä! joka paikkahan tursuaa mainontaa. avaatpa telkkarin tai lähditipä vaikka ulos kävelylle on sitä mahdotonta välttää. Minut saa helposti mainonnan pauloihin. Vaikkapa eri vaatefirmojen kuvastot tai muut vastaavat esitteet saavat minut helposti ostamaan tuotteita. Niistä on helppo ottaa ideoita ja vaikutteita. Jos näen bussin kyljessä, ilmaislehdessä tai missä ikinä muualla mainostettavan jotain minua kiinnostavaa ja sopivaan hintaan, olen helppo nakki. siksi pyrinkin välttämään niitä. Ruokakauppojen plussa/bonus tarjoukset saavat minut käyttämään kaiken maailman kortteja, sillä saan niillä alennusta ja tiedän "voittavani" tällä jotain. Tavaratalojen kanta-asiakaskorteilla voi saada vaikkapa kaksi ripsiväriä yhden hinnalla. Kyllähän se kannattaa, ainakin minun on helppo uskotella tselleni niin.

Mainontaa on mahdotonta päästä pakoon. Paitsi kyllähän hätä keinot keksii, voihan siinä vaikka sulkeutua kotiin avaamatta televisiota/radiota... ja laittaa vielä varmuuden vuoksi puhelimenkin kiinni sekä teippata postilaatikko umpeen... Mielikuvituksessa kyllä, käytännössä ei.

Mainonnan vaikutus on valtava. Löytyykö muuta järkevää syytä laittaa rahaa ylenmäärin sellaiseen josta ei olisi minkään näköistä hyötyä. tuskin! Löytyyköhän sellaista ihmistä johon mainonta ei vaikuttaisi? olemmeko siis mainonnan uhreja (?)